Kaverikuvia ja Ceutan syysmaisemia

Tänään olen järkkäillyt valokuviani. Espanjassa oleskeluni aikana minulla on ollut mukavasti aikaa satsata valokuvausharrastukseeni ja kameraa on tullut kannettua repussa aika paljon. Viimeisen kuukauden aikana olen saanut nauttia kolmen kaverini vierailuista, joten siitäkin syystä kamera on ollut kovassa käytössä ja muistikortille on tarttunut muutama aika kiva otos. Tässä siis vähän makupaloja Ceutan syksyisistä maisemista. Mukana on myös muutama otos Gibrlatarin visiiteiltä. Klikkaamalla kuvia voit tarkastella niitä täysikokoisena.

Kukonlaulu ja jokapäiväinen leipä

Elokuussa muuttaessani Ceutaan kaikki oli uutta ja aistit olivat herkkänä. Monet paikalliset tuoksut ja äänet jotka herättivät kiinnostusta, ovat nyt muuttuneet arkipäiväisiksi asioiksi joihin tuskin edes kiinnittää huomiota. Muutamien hyvien ystävieni vierailut täällä ovat kuitenkin taas muistuttaneet minua näistä erilaisuuksista.

Ensimmäinen yö uudessa kodissa on aina jotenkin vähän jännä. Koska täällä Pohjois-Afrikassa oli elokuussa melkoisen kuuma, ikkunoita oli pidettävä auki, jottei öisin olisi läkähtynyt täysin. Rankan matkustamisen ja viime lähtösäätöjen jälkeen olin melkoisen väsynyt kun painoin pääni tyynyyn ensimmäisenä iltanani afrikkalaisena.

Takapihamme "favela", jossa kukot tallustelevat vapaana. Vasemmalla ylhäällä näkyy moskeijan keltavinreät tornit. Kuva on otettu olohuoneemme ikkunasta.

Aamuherätys oli kuitenkin yllättävä. Takapihan muslimikorttelissamme asustelee nimittäin useimpia kanoja ja kukkoja, jotka tallustelevat vapaana talojen pihoille ja kauduilla. Noin puoli neljän aikaan aamuyöstä ne aloittavat kiekumiskonserttinsa, joka tottumattomalle kuulostaa yllättävän voimakkaalta. Tilanne oli minusta monessa mielessä huvittava. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun oikeasti heräsin kukonlauluun ja kellonaikakin vastasi suunnilleen käsitystäni siitä, mitä sanonnalla tarkoitetaan.

Ensimmäisenä yönä minua valvotti myös alakerran leipomo, jossa leivotaan tuoretta vaaleaa patonkia kuusi päivää viikossa. Yöaikaan leipomon taikinaa sekoitetaan kooneellisesti vehkeellä, joka pitää järkyttävää kolinaa lähes koko yön. Myöhemmin minua on hämmästyttänyt kuinka valtavasti täkäläiset tosiaan syövät tuoretta vaaleaa pullaleipää. Muun muassa kämppäkaverini Antonio syö joka ikinen päivä lähes kokonaisen patongin, eikä voi edes harkita ruokailevansa ilman tuoretta leipää.

Onnekseni olen saanut osakseni melko hyvät unenlahjat, joten pystyn nukkumaan hyvin monenlaisissa paikoissa kovastakin melusta huolimatta. Ensimmäisen yön yllätyksen jälkeen, en ole häiriintynyt kukkojen kiekumisista enkä leipomon kolinasta. Niiden äänet ovat osa normaalia täystähälyä siinä missä viidesti päivässä koko kaupungissa kaikuvat muslimien rukouskutsutkin.

Uskonnollisista syistä korttelissamme ei voi herätä sianpieruihin. Ellei nyt omia tai kämppisten sikamaisia kaasupäästöjä lasketa sellaisiksi. Lampaita sen sijaan takapihamme favelassa on näkynyt. Noin kuukausi sitten muslimit viettivät paikallista lammasjuhlaa "fiesta de corderoa" ja jokainen naimisissa olevan miehen oli tuotava juhliin oma kokonainen lammas. Silloin lampaiden viimeiset määkinät ja niiden voimakas tuoksu levisivät asuntoomma takapihamme kautta.