Uimalakkipakko

Olin tänään ensimmäistä kertaa käymässä Ceutan uimahallissa. Paikka ei missään nimessä ole mikään Tapiolan kylpylän tasoinen keidas, mutta kelpo paikka palauttavan aamuharjoituksen (klo 11.30-12.30) tekemiseen kuitenkin. Saunasta saatoin vain haaveilla, mutta hallista löytyi toki vesijuoksuvöitä ja tilat olivat muutenkin siistit ja asialliset. Kotikenttämme kanssa samassa kompleksissa sijaitsevassa uima-altaassa pelataan kansallisen huipputason vesipalloa ja niinpä koko halli onkin nimetty ceutalaisen vesipallolegendan Guillermo Molinan mukaan.

Todellisena yllätyksenä minulle tuli, että espanjalaisissa tai ainakin ceutalaisissa uimahalleissa uiminen ilman uimalakkia on ehdottomasti kielletty. Aluksi luulin, että joukkuetoverini Pedro ja Wallace vitsailivat ja yrittivät vedättää minua kun he sanoivat ettei täällä voi uida ilman lakkia, mutta vasta kun nuori ja nätti uimavalvojatyttö tuli huomattamaan asiasta juurin kun olin pulahtamassa veteen, ymmärsin asian vakavuuden. Onnekseni ystävällinen hallityöntekijä lupasi kuitenkin lainata minulle talon kortsua ja sain vetää aamutreenini suunnitelmien mukaan.

Jälkeen päin jäin miettimään kyseisten säännösten motiiveja. Mitä ilmeisimmin kyse on hygieniasyistä. Kenties espanjalaiseten kayttämät voimakkaat hiustenhoitotuotteen liikavat vettä liiaksi liuetessaan altaaseen tai ehkäpä tummempi karvanlaatu tekee uima-altaaseen putoavista hiuksista näkyvämmän ongelman ja täten uimalakkien käytöstä on tehty pakollista. Suomessa jostain tuntemattomasta syystä kiellettyjen uimashortsien käyttö oli kylläkin täällä sallittua.

Härmäläisissä uimahalleissa uimalakki on pakollinen lähinnä vain keski-ikään ehtineillä ja sitä vanhemmilla mieshenkilöillä. Heidänkin keskuudessaan on monia, jotka ovat saaneet vapautuksen uimalakkipakosta hyvien geeniensä ansiosta.

Voiko mistään enää sanoa mitään

Luin äsken loistavan Sörkan Kierkekaardin blogitekstin otsikolla Näkinpuiston Spuge. Tekstissä oli paljon asiaa, mutta erityisesti minua kiehtoi ja jäi mietityttämään tiivistetty analyysi ajastamme, joka tuntui osuvan jotenkin äärimmäisen hyvin juuri tähän päivään. Tähän marraskuun kolmanteen, jolloin facebookin profiilipäivitykset ovat täyttyneet "vittu mitä paskaa" -lainauksista.

"Elämme aikakautta, jolloin mistään on mahdotonta sanoa mitään loukkaamatta jotakuta, ja siksi (näitä) asioita on parasta ajatella hiljaa mielessään."

Jotenkin tuntuu, että voidakseen rikkoa tämän normin sanojan on oltava äärimmäisen rohkea, älykäs, sivistynyt ja nokkela -eikä sekään usein riitä. Vaihtoehtoisesti joku hullu, humalainen tai muuten vaan omista sanomisistaan edesvastuuttomassa tilassa oleva saattaa pystyä lohkaisemaan painavia kommentteja ilman suurempaa kohua. Siksi myös pienemmillä lapsilla on hyvät mahdollisuudet sanoa maailmasta jotain tähdellistä, aiheuttamatta liialti pahennusta ympärillään.

Julkisesti omien mielipiteiden sanomisesti suoraan, ilman että loukkaa ketään, on kuitenkin tullut äärimmäisen vaikeaa. Vai mitä mieltä olette Alexander Stubb, Teuvo Hakkarainen ja ranskalaisen Charlie Hebdon -satiirilehden toimitus.