Manun kanssa löylyissä

Vain Suomessa voi törmätä sattumalta entiseen presidenttiin aatamin asussa. Minulla oli ilo ja kunnia kokea tämä ja monta muuta hienoa suomalaista erikoisuutta, kun pääsin kotiin piipahtamaan menneenä viikonloppuna. Muutaman päivän kestäneen pikavisiitin aikana pääsin nauttimaan monista suomalaisen kulttuurin erikoisuuksista ja helmistä.

Lauantaiaamuna Bratislavasta sapuneet saliharrit (futsalmaajoukkueen epävirallinen lempinimi) olivat hieman edustavammassa kunnossa kuin jääkiekkoilevat kollegat viime keväänä vaikkakin edellinen viikko oli vietetty samaisessa hotellissa, mistä leijonat kävivät keväällä huuhtomassa kultaa. Veljeni oli minua vastassa ja kyyitsi minut toivetteni mukaan lähes suorinta tietä Lauttasaaren legendaariselle saunaseuralle.

Maailman pehmeimmät löylyt ja kolme pulahdusta raikkaan syksyisen meriveteen toimivat parhaana mahdollisena palautteluna pelireissussa rasittuneille koiville. Nelossaunan löylyistä nauttiessa viereemme istui vanha ja ryhdikäs herrasmies, joka paljastui entiseksi tasavallan presidentiksi Mauno Koivistoksi. Käskyt kiukaalle lisättävistä kauhallisista lähtivät edelleen napakasti ja määrätietoisesti, niin kuin uskottavan johtajan olemukseen kuuluu.

Kohtaamisen jälkeen pohdimme yhdessä sitä, miten vaikeaa on selittää tämän tyyppisten tapauksien ulkomaalaisille. Myös kiusallisia väärinkäsityksiä saattaa tapahtua helposti tämän tapaisessa kulttuurien välisessä viestinnässä. Vai miltähän kuulostaisi esimerkiksi yhdyvaltalaisen kaverin korvaan seuraava: “I met our ex president in the sauna club last weekend.”

Saksalaisen "saunaseuran" mainos pirssin kyljessä.

Muita pidennetyn lomaviikonloppuni kohokohtia olivat muun muassa: monien frendien tapaaminen, entisen avomieheni valmistava päivällinen, ilta karaokebaarissa ja tanssiminen pöydillä Ihanaa leijonat ihanaa biisin tahtiin, Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, sunnuntai aamun Hesari, FC Honka - HJK, vanhoihin futistuttuihin törmääminen, äidin valmistamat ruoat ja erityisesti kesämökkimme metsistä poimituista sienistä valmistetut soossit sekä lihapullat, pitkät kiirettömät iltapäivät yliopistoruokalassa hyvässä seurassa, kotini keittiön sohvalla löhöily, perheen kanssa oleilu, perinteset kahvitreffit Tapiolan vanhojen kavereiden kanssa, vierailu PPJ Eiran junnujoukkueen treeneissä, syksyn värikkäät lehdet ja monet muut jutut jotka java nyt tässä mainitsematta.

Vihapuhetta?

Jatketaan uskontoaiheisilla postauksilla.

33-vuotias neljän lapsen isä ammuttiin kuoliaaksi viime viikolla Ceutassa Principen kaupunginosassa. Karmaiseva tapaus oli iso uutinen kaupungissa ja viikonloppuna järjetetyt hautajaiset keräsivät valtavan määrän osanottajia ja huomiota. Paikallisen imaamin kommentit tapauksesta, jotka julkaisitiin useissa ceutalaisissä lehdissä, olivat suorasukaisia, kainostelemattomia ja voimakkaita.

"Dios está muy enfadado con quien le ha matado y quienes hayan podido mandarle matar... Les espera el infierno."

"Jumala (Allah) on hyvin vihainen murhaajalle ja sen mahdollisille tilaajille... Helvetti odottaa heitä."

YLÄKERRAN AVUSTUKSELLA

Sunnuntaina palasimme kotiin kaikin puolin rankalta pelireissulta Ibizalta mukanamme kolme maukasta sarjapistettä. Kolmen pelatun kierroksen jälkeen joukkueemme Unión África Ceutí on sarjataulukossa toisena. Sijoituksemme on ylittänyt lähes kaikkien odotukset, sillä (ennen kauden alkua ja edelleen) seuran virallinen tavoite on sarjapaikan säilyttäminen. Saatta kuitenkin olla niin, että joukkueemme hyvän alun takana on tiettyjä korkeampia voimia. Nimittäin...

pari viikkoa ennen sarjakauden alkua kävimme joukkueemme kanssa Ceutan katolisessa kirkossa hakemassa siunausta tulevaan kauteen. Iltapäivän harjoitusten jälkeen vedimme pitkät housut jalkaan helteestä huolimatta ja suuntasimme kohti kaupungin komeinta katedraalia. Perillä itse toimitus oli hyvin muodollinen ja nopeasti ohitse: pappi lausui muutaman vertauksen jalkapallon ja elämän yhteyksistä ja toivotti siunausta tulevaan kauteen. Lopuksi joukkueemme kapteenit kävivät laskemassa kukkakimput kirkon perällä sijainneen pyhimyspatsaan eteen. Monella tapaa kuvaavaa oli, että illan tärkein hetki tuntui olevan yhteisten valokuvien ottaminen lehdistöä ja perheitä varten.   

Minusta kyseinen tapahtuma tuntui lähinnä huvittavalta. Jollain tavalla se kertoo paljon täkäläisestä kulttuurista ja uskonnon roolista yhteiskunnassa. Kirkko on tiivisti läsnä monien espanjalaisten arjessa. Esimerkiksi ristisymbolien kantaminen kaulassa koruina tai iholla tatuointeina ja ristinmerkkien tekeminen kirkon ohi käveltäessä on yleistä ja normaalia. Joskus tuntuu kuitenkin siltä, että täkäläisessä katolilaisuudessa tärkeintä on että sen annetaan näkyä ulospäin. Ei niinkään se mitä ajattelee, tuntee tai tekee silloin kun muiden silmä välttää.

Ceuta on monikulttuurinen yhteisö ja noin puolet sen asukkaista on muslimeja. Myös joukkueemme oman kylän pelaajista viisi on islaminuskoisia. Kirkossa suoritettu vuotuisaksi perinteeksi muodostunut toimitus oli sen verran maallinen, että myös he olivat mukana kirkossa eikä asiasta tehty sen kummempaa numeroa. Pari päivää visiittimme jälkeen luin paikallislehdestä, että tällä kaudella vastaavanlaisia onnentoivotuksia paikallisille urheilujoukkueille aletaan toivottaa myös ceutalaisten imaamien toimesta.

Paikallislehdet El Faro ja El Pueblo julkaisivat näyttävät kuvalliset uutiset vierailustamme.

 

Koskakohan saisimme lukea Hesarista, että Helsingin hiippakunnan piispa toivottaa onnea Klubin tulevaan Veikkausliiga-kauteen ja erityistä siunausta Euro-kentille.