Luin äsken loistavan Sörkan Kierkekaardin blogitekstin otsikolla Näkinpuiston Spuge. Tekstissä oli paljon asiaa, mutta erityisesti minua kiehtoi ja jäi mietityttämään tiivistetty analyysi ajastamme, joka tuntui osuvan jotenkin äärimmäisen hyvin juuri tähän päivään. Tähän marraskuun kolmanteen, jolloin facebookin profiilipäivitykset ovat täyttyneet "vittu mitä paskaa" -lainauksista.
"Elämme aikakautta, jolloin mistään on mahdotonta sanoa mitään loukkaamatta jotakuta, ja siksi (näitä) asioita on parasta ajatella hiljaa mielessään."
Jotenkin tuntuu, että voidakseen rikkoa tämän normin sanojan on oltava äärimmäisen rohkea, älykäs, sivistynyt ja nokkela -eikä sekään usein riitä. Vaihtoehtoisesti joku hullu, humalainen tai muuten vaan omista sanomisistaan edesvastuuttomassa tilassa oleva saattaa pystyä lohkaisemaan painavia kommentteja ilman suurempaa kohua. Siksi myös pienemmillä lapsilla on hyvät mahdollisuudet sanoa maailmasta jotain tähdellistä, aiheuttamatta liialti pahennusta ympärillään.
Julkisesti omien mielipiteiden sanomisesti suoraan, ilman että loukkaa ketään, on kuitenkin tullut äärimmäisen vaikeaa. Vai mitä mieltä olette Alexander Stubb, Teuvo Hakkarainen ja ranskalaisen Charlie Hebdon -satiirilehden toimitus.
Julkisen ja yksityisen raja on hämärtynyt sen verran pahasti kaikkien sosiaalisten medioiden ja kännykkäkameroiden aikakaudella, että erityisesti poliitikkojen ja muiden tärkeiden julksiuuden henkilöiden on nykyään hyvin vaikeaa ja varaallista sanoa mitään asioita ns. "off the record".
VastaaPoistaKeskipitkällä aikavälillä sosiaalisen internetin avoimuus johtanee tekopyhyyden vähenemiseen, kun leijonien kultajuhlissa totuuden ja tarinan välinen kuilu vääjäämättä pienee. Vellova vihapuhe-keskustelu toivottavasti onnistuu asettamaan yleisesti hyväksyttävän Hyvä Maun Rajan, jonka asettamissa puitteissa saa taas puhua...
VastaaPoistaHyviä huomioita Tuomas!
VastaaPoistaNiin, kansahan jakautui aikalailla kahtia tässä leijonien ilmaveivien ja nilkkatulehduksien värittämää juhlintaa käsitelleessä keskustelussa. Osa Tuomitsi täysin ja osa oli valmis hyväksymään ja antamaan anteeksi moiset urpoilut. En tiedä muuttuisiko tämä jotenkin pidemmällä aikavälillä. Selvää on kuitenkin se että julkkisten vapaa-ajalla tapahtumaan perussekoilua ei ehkä kohta jakseta ihmetellä ja tuomita yhtä innokaasti, kun kännykkäkameroiden vangitsemien urpoilujen tarjonta sen kuin jatkaa kasvamistaan.
Vihapuhekeskustelu on tosiaan tarpeellinen monessa mielessä. Kuitenkin edelleen tuntuu, että keskustelussa on aika lailla kaksi leiriä jotka ovat poteroituneet omiin bunkkereihinsa ja ampuvat sieltä toisiaan. Harva kuitenkaan uskaltaa ja viitsii puolustaa natsijunttien sananvapautta. Toivotaan että se "hyvän maun raja" löytyy sieltä jostain.
Hyviä huomioita aiheesta fingerporimiehen SK:n blogissa. http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tahan-on-tultu/suoraan-sanomisen-kauhistus
VastaaPoistaTässä olisi Julkisen Sanan Neuvostolla tuhannen taalan paikka vähän linjata.... ja rohkaista. Sananvapautta pitää vaalia aktiivisesti ja "hyvän maun" rajoja pyrkiä linjaamaan koko ajan!
VastaaPoista