Ilmojen pitelyä

Säätilat ova jalkapallon ohella maailman suosituin small talk -aihe. Täällä Espanjassa säästä puhumiseen ei kyllästytä koskaan. Se on turvallinen ja helppo tapa jutustella etenkin siinä tapauksessa, jos on käynyt ilmi että kanssakeskustelija kannataa eri futisjoukkuetta. Kun uusille tuttavuuksilleni on käynyt ilmi, että olen kotoisen pohjoisesta Suomesta, alkaa poikkeuksetta päivittely siitä, kuinka kylmä siellä täytyy olla. Espanjalaiset eivät lakkaa hämmästelemästä, miten niin kylmässä maassa voi ylipäätään elää ja selvitä hengissä.

Se on ylivoimaisesti yleisin keskustelunaihe, mitä olen käynyt viimeisen puolentoista vuoden aikan Espanjassa asuessani. Tavakseni on muodostunut yllättä keskustelukumppanini kerta toisensa jälkeen kertomalla, etten ole eläessäni koskaan kärsinyt kylmästä niin paljon kuin Espanjassa viettämieni talvien aikana. Vaikka olen asunut Etelä-Espanjan lämpimimmissä paikoissa, joissa aurinko paistaa keskimäärin yli 300 päivää vuodessa, on talvikuukausien kylmyys ollut välillä täysin sietämätöntä.

Asian laita on nimittäin niin, että täkäläinen rakennuskanta on niin huonosti lämpöeristetty, että etenkin eteläespanjalaisissa taloissa on usein sisällä vähintään yhtä kylmä kuin ulkona. Talojen ohuet seinät, yksinkertaiset vetävät ikkunat ja kivilattiat ovat omiaan lisäämään epämielyttävää kylmyyden tunnetta. Kun vielä tämän päälle täkäläisillä on tapana pitää ikkunoiden eteen laskettavia peltejä (las persianas) alhaalla, ei espanjalaisia keskivertokoteja voi suomalaisella mittapuulla pitää millaan tavoin kodikkaina. Peltejä pidetään alhaalla kahdesta syystä, yhtäältä siksi etteivät auringonsäteet heijastuisi televeision tai tietokoneen ruutuun ja toisaalta siksi että pellit toimivat eräänläisenä eristeenä ohuiden ja kylmien ikkunalasien edessä.

Meidän kodissamme ei ole lämmitystä laisinkaan, emmekä ole sellaisia raaskineet ostaa, sillä toisaalta mielessä kolkuttaa koko ajan se, että kylmyys on pian ohi ja kevät odottaa jo nurkan takana. Toistaiseksi olen tyytynyt isoihin lämmittäviin kahvi- ja teekuppeihin, villasukkiin, pipoihin ja runsaaseen kerrospukeutumiseen. Viimeisin lämmittelykeksintöni on pöydälle asetettavana lukulampun käyttäminen käsien lämmittimenä.

Kuva omasta huoneestani tämän tekstin kirjoittamisen ääreltä. Kotiasuna villapaita, huppari, toppatakki, siskoni kutoma  villapipo, verkkarit ja mummon villasukat. Sylissä pitämäni kirjoituspöydän lamppu lammittää mukavasti jäätyneet näpit.



Sama paikka, sama mies, eri varustus. Kuva syyskuulta.  

Monissa kodeissa käytetään kuitenkin autonlämmittimien tapaisia puhaltimia tai sähköpattereita ainakin yksittäisten huoneiden lämmittämiseen. Nämä laitteet syövät tietenkin valtavan määrän sähköä, sillä huonosti eristetyissä taloissa lämpö pysyy sisällä äärimmäisen huonosti. Yleinen tapa on myös asettaa lämmitin pyödän ja ison pöytäliinan alle. Näin pöydän ääressä istuvilla on mahdollisuus lämmitellä käsiä ja jalkoja pyödän alaisessa saunassa. Parkettilattiat ovat äärimmäisen harvinaisia ja yleisin lattiamateriaali on täällä kivi- tai marmorilaatoitus. Kylmillä kivilaittoilla ei ole tapan pitää mattoja laisinkaan ja niinpä espanjalaisissa kodeissa sisällä kuljetaan aina kengät jalassa. Välillä täkäläisissä kodeissa tuntuu siltä, että kylmyyttä hohtavaa kivilattiaa ei meinaa päästä karkuun oikein mihinkään. Ainoat paikat, mihin kylmä ei pääse karkuun kodissamme, ovat sängyssä tai sohvalla paksujen vilttien alla. Onneksi sentään viltit ovat täällä kerrassaan loistavaa tasoa.

Suomen talvi saattaa olla kylmä, pimeä ja joskus masentavakin. Kokemusteni perusteella on kuitenkin niin, että kylmästä kärsimistä ei kaukolämmön, eristysvillojen, tuplaikkunoiden ja pehmeiden maattojen luvatussa maassa joudu kokemaan läheskään samaan tapaan kuin Espanjassa. Rakennustaidon lisäksi myös lämpimästi pukeutumisen taito tuntuu olevan suomalaisessa kansanperinteessä huomattavasti paremmin hallussa kuin Välimeren alueella.

Vaikka lämpötilat pyörivät täällä talvisin keskimäärin 5-20 celsiusasteen välillä, mikä on Suomen pakkasiin verrattuna monien mielestä täyttä luksusta, Espanjan talvinen kylmyys on kuitenkin välillä jäätävän hyytävää ja sen todella tuntee luissa ja ytimissä. Etenkin siinä tapauksessa, jos omassa kodissa lämpötila lähenee kymmentä astetta. Sen takia on helppo ymmärtää, miksi paikalliset ihmiset suhtautuvat niin epäileästi pohjoisen kylmyyteen. Olen tavannut koulun puolesta Suomeen sijoitettuja vaihto-opiskelijoita, jotka ovat suunnitelleet ennen matkaansa jopa kotiinjäämistä, koska pelkäsivät pohjoisessa kohtaavaansa kylmyyttä niin paljon. Espanjalaisen on kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, että Suomessa ei kukaan joudu kärsimään kylmästä omassa kodissaan.

Viime viikkoina koko Euroopan yli pyyhkineen siperialaisen kylmäaallon aikana on säistä puhuttaa taas kenties enemmän kuin koskaan. Yleisen säätilan päivittelyn ohella kenties yleisin keskustelunaihe mediassa ja kuppiloissa on -yllätys yllätys- ollut se, miten kylmyys vaikuttaa pelaajiin ja katsojiin jalkapallostadioneille.