Kun ilmat alkoivat joskus joulukkuun tienoilla viiletä, kaivoin matkalaukun pohjalta mukanani tuoman pipon ja painoin sen päähäni. Joukkuetoverini ja muut paikallisilla kaverit eivät missään vaiheessa lakanneet ihmettelemästä päässäni pitämää vaatekappaletta. Useimmiten sain kuunnella kommentteja, joissa ihmeteltiin sitä, eikö suomalaisten nimen omaan pitäisi olla tottuneita kestämään kylmää. Vastaukseksi kommentteihin yritin selittää jotain mukavuudenhalusta ja siitä miten paljon ihmiskehon lämmöstä haihtuu pään kautta. Espanjalaiset kolleegani eivät kuitenkaan voineet käsittää tyyliäni.
Pipopää käy kuvioita läpi koutsin kanssa. Kuva: Jussi Eskola. |
Espanjassa pipo ei ole millään mittapuulla osa katu-uskottavan nuoren miehen (eikä naisen) vaatetusta. Toisin kuin stadilaisten nuorten keskuudessa ajatus pipon käyttämisestä on täällä kaikin puolin nössöä, eikä se myöskään sovi yhteen tyylitellyn kampauksen kanssa. Varsin läpimiten globalisoituneeessa nuorten muodissa on siis edelleen paikallisia eroja. (Lisää paikallisten muotien eroista aiemmassa postauksessani.) Voi toki olla, että pohjoisen isommissa kaupungeissa pipoasenteet ovat toisenlaisia, mutta nämä ovat minun kokemuksiani Murciasta ja Ceutasta.
Kun olin jo hyvän aikaa kulkenut pipo päässä ja kuunnellut kavereitteni naureskelua ja ihmettelyä aiheesta aloin kiinnittämään päähineasiaan hieman huomiota hieman tarkemmin. Pitkällisen tarkkailun tuloksena sain todeta, että oikeastaan kukaan muu mieshenkilö Murciassa ei käyttänyt pipoa, vaikka ilmat olivat välillä melko viheliäisiä. Minua alkoi huvittamaan melkoisesti kun tajusin, että ainoan poikkeuksen tähän sääntöön tekivät kaduilla asuvat kodittomat kerjäläiset, jotka olivat mitä ilmeisimmin kokemuksesta oppineet, miten mielyttävä ja käytännöllinen vaate pipo voi viileän tullen olla. Tämän oivalluksen tehdessäni aloin ymmärtää myös hieman paremmin kavereitteni naureskelua ja ihmettelyä pipoiluani kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti