Olen huomannut, että jostain syystä lähes kaikki tämän blogin kirjoitukset käsittelevät asioita, jotka ovat Espanjassa eri lailla kuin Suomessa. Tämä teksti ei tee poikkeusta tähän hieman sattumalta muotoutuneeseen linjaan. Olen ymmärtänyt, että omat hämmästelyni ja kokemukseni on ollut helppo ja mukava jakaa tämän blogin välityksellä muiden ihmisten kanssa, jotka ovat kasvaneet kanssani samanlaisessa tapakulttuurissa. Espanjalaisten kanssa espanlaisista erikoisuuksista puhuminen ei ole läheskään yhtä hedelmällistä. Varsinkin kuin heillä ei noin yleiseti ottaen ole hajuakaan siitä miten asioilla on tapana mennnä muualla.
Yksi perustavalaatuisimmista eroista suomalaisen ja espanjalaisen yhteiskunnan välillä liittyy ajankäyttöön. Aikataulut, ajanmääreet ja elämän rytmi noudattavat hyvin erilaisia periaatteita Pohjolassa ja Iberian niemimaalla. Kliseet ja stereotypiat mañana-meiningistä ja siestasta nauttivasta rennosta kansasta, eivät ole täysin tyhjästä keksittyjä. Espanjalainen vuorokausirytmi todella hämmästyttää ajoittain melkoisesti suomalaisiin nukkumaanmenoaikoihin tottunutta.
Etenkin kuumaan kesäaikaan aamuisin ja päivisin on tapana nukkua ja lepäillä oikein huolella, mikä tarkoittaa samalla myös sitä että iltaisin valvotaan pitkään. Elokuun helteiden aikaan on täysin normaalia tavata lapsikatraita leikkimässä puistoissa ja pihoilla pitkälle puolen yön jälkeen. Voin vain kuvitella miten paljon suomalaisäidit hämmästyisivät nähdessään kuusivuotiaat potkimassa palloa puistossa klo 02.15.
Omatkin reaktioni olivat varsinkin aluksi aidon hämmästyneitä, kun tajusin miten myöhään leikkiviin lapsiin voi törmätä kaduilla ja pihoilla. Esimerkiksi kesäisin ympäri maata kiertävät koko perheen tivolit eli feriat ovat auki viikonloppuisin aina aamuneljään saakka. Kioskeissa myydään myös alkoholijuomia ja illan edetessä juhlat alkavat muistuttaa entistä enemmän ulkoilmafestivaaleja. Näissä bileissä varsin käsittämättömältä on tuntunut, että vielä sulkemisajan tienoilla saattaa perheen pienimmille suunnatussa possujunassa törmätä yllättäviin jonoihin. Toinen esimerkki lasten erilaisista nukkumaanmenoajoista on myös se, että viime viikon keskiviikkona kotihallissamme alkoi kymmenvuotiaiden junnujen peli klo 22.15. Tälläisiin peliaikatauluihin tuskin törmätään Suomessa.
Espanjalainen päivärytmi jakautuu kolmeen osaan ruoka-aikojen perusteella. Mañana eli aamu kestää päivälliseen asti, joka syödään n. klo 14. Sen jälkeen alkaa tarde, eli iltapäivä, joka aloitetaan useimmiten siestalla. Suurin osa espanjalaisista toimistoista ja kaupuista sulkee ovensa kokonaan pariksi 2-4 tunniksi siestan ajaksi. Iltapäivä eli tarde kestää aina iltayhdeksään asti, jolloin virallisesti alkaa ilta ja myös päivällisaika. Päivällisen aloittaminen saattaa kuitenkin venähtää aina puolille öin saakka. Ja kun ruokapöydässä ei ole tapana pitää kiirettä saavat ravintolat pitää keittöitään auki usein aina pikkutunneille saakka.
Vastikaan julkaistussa kovasti facebookissakin jaetussa tutkimuksessa todettiin, että yhtenäiset pitkät yöunet eivät ole mikään ehdoton ihanne ihmisten päivittäiselle levolle. Tämä tutkimus osoittaa osittain myös sen, että lyhyempiin yöuniin ja päivällä nautittaavaan siestaan voidaan löytää hyviä perusteita. Päiväuniin on helppo tottua ja ne maistuvat poikkeuksetta uskomattoman maukkailta. Ja kun niihin on kerran tottunut ei rutiinista mielellään päästä irti. On hienoa, että päivänokosille tulee taustatukea myös tieteen puolelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti