Kokemusten jakamisesta

Kun matkustaa tai asuu ulkomailla, tulee ympärilläolevia asioita lähes koko ajan verrattua siihen miten asiat ovat koti-Suomessa. Myös tämän blogin kaksi ensimmäistä tekstiä ovat käsitelleet kulttuurieroja ja kokemuksia, jotka olen kokenut erikoisiksi verrattuna siihen mitä olen Suomessa tottunut. Tietysti mitä pidemmän aikaa ulkomailla viettää sen arkipäiväisemmiksi erikoiset kokemukset muuttuvat. Asun nyt toista vuotta Españassa, niinpä esimerkiksi siesta, tuore vaalea leipä, päivittäinen auringonpaiste, palmut, kenkien käyttäminen sisätiloissa, miesten paljaat sääret, halpa kalja, kaduilla kauniiden naisten perään viheltely, jalkapallon ja urheilu ylitarjonta sekä monet muut seikat tuntuvat jo hyvin normaaleilta arkipäiväisilta asioilta.

Blogia näpyttelemässä. Kotimaassa ei kyllä tulisi mieleenkään laittaa Suomen lippua seinälle. Täällä Ceutassa se tuntui kuitenkin jotenkin luontevalta, kun lipun matkalaukun pohjalta löysin. Lipun vieressä GFT:n viiri. Kai näillä yrittää luoda jonkinlaista kodikkuuden tunnetta. Vasemmalla lipaston päällä on elektroninen valokuvakehys, jossa pyörii vanhoja kuvia.   

Usein sanotaan, että suhde kotimaahan ja identifioituminen synnyinmaahansa vahvistuu, kun asuu ulkomailla ja se on varmasti monessa mielessä totta. Tyypillistä ja kliseista on, että
ulkosuomalaiset alkavat ikävoidä kaiholla ruisleipää, saunaa ja kesämökin järvimaisemia. Yleensä eniten kuitenkin ikävöidään ihmisiä: perhettä, ystäviä, sukulaisia ja omasta menneisyydestä tuttuja naamoja. Omasta puolestani voin sanoa, että ikäväni on kohdistunut lähinnä ihmisiin ja sitä kautta myös sellaisiin asioihin, joita voin kokea vain suomalaisten tai Suomessa asuvien ystävieni ja läheisteni seurassa.

Jonkinlaisesti kaipuusta kertoo kai sekin, että olen kuunneellut viime aikoina netin kautta suomalaisia (ja välillä tosin kaiken muunkin maalaisia) radiokanavia. Viime viikolla radiofilosofi, kolumnisti ja kirjailija Tuomas Nevanlinna kertoi Amerikassa asuessaan oivaltaneensa ikävöivänsä eniten suomalaisia sisäpiirin vitsejä. Nevanlinna totesi Tukevasti ilmassa -ohjelman kansallisia identiteettejä käsitelleessä keskustelussa, että Spede-vitsien jakaminen jenkkien kanssa oli täysin mahdotonta ja se oli asia joka sai hänet kaipaamaan Suomea. Pointtina oli että vain Suomessa pitkään asunut ihminen voi ymmärtää perusteellisesti sen, mitä kaikkea Spede-instituutio merkitsee ja sen sellittäminen ulkomaalaisille normaalin soljuvan keskustelun lomassa on aivan liian monimutkaista.

Myös minun blogissani on pitkälti kyse tästä asiasta. Näen ja koen päivittäisessä arjessa paljon asioita, jotka tuntuvat minun espoolaisesta näkövinkkelistä oudoilta ja erikoisilta. Olen tietääkseni Ceutan ainoa suomalainen eikä muutenkaan muita pohjoiseurooppalaisia girejä, joiden kanssa ihmetyksiä voisi jakaa, ole juurikaan täällä näkynyt. Niinpä näiden "onpas hassua ja erikoista" -kokemusten ja tuntemusten jakamiseen tarjoutuu hyvin vähän mahdollisuuksia elävissä ihmiskontakteissani. Erikoisten asioiden ihmettely seurassa on huomattavasti antoisampaa kuin yksin ja siksi olen halunnut jakaa näitä kokemuksia kanssanne tämän blogin muodossa.