Aamutreenien jälkeen käymme hakemassa kotoa passit ja puolen päivän aikaan matkaamme rajan yli Castillejon kaupunkiin bisnes- ja lounasmatkalle. Ensimmäisellä kerralla kun matkustin rajan yli Marokon puolelle ihmettelin joka ikisessä kadun kulmassa liehuvia valatavan kokoisia Marokon punaisia lippuja. Huvittuneisuutta herättivät myös täyteen ahdatut taksit, tavalliset henkilöautot joissa saattoi olla parhaillaan jopa lähemmäs kymmenen matkustajaa. Nyt viidennellä kerralla liput ja nuijalla täyteen lyödyt autot eivät enää ihmetytä samalla tavalla.
Joukkutoverini Coca on hyvä matkaopas, sillä hän puhuu äidinkielenään arabiaaa ja tuntuu tuntevan puolet kaupungin väestöstä. Cocan autolla matka sujuu nopeasti ja vaivatta. Minulle jää mielikuva, että joka kulmassa törmäämme hänen sukulaisiinsa tai tuttuihin. Cocalla on pelaamisen ohella pieni sivubisnes. Hän välittää vaatteita parin kaverinsa kanssa jälleenmyytäväksi Espanjan mantereelle. Kuuminta kamaa näillä markkinoilla tuntuvat olevan tekijänoikeuksille pyllistävät jäljennökset Eurooppalaisten suurten futisjoukkueiden pelipaidoista ja joukkueiden virallisista verryttelypuvuista. Myös muut merkkivaatteet menevät kaupaksi.
On käsittämätöntä huomata kuinka valtava määrä vaatteita ja tavaraa pienen kaupungin kaduilla on myynnissä. Farkkuja, pikeepaitoja, t-paitoja, kauluspaitoja, surffishortseja, kenkiä, laukkuja, aurinkolaseja, kelloja, koruja, elekrtoniikkaa, kosmetiikkaa, mitä vaan ihminen voi keksiä voivansa myydä. Gucci, Dolce & Gabbana, Lacoste, Martini, Armani, Hilfiger, Polo, Fred Perry, Paul Smith, Quicksilver, Nike, Adidas, Puma, Rolex, Tag Heuer, Ferrari, Mont Blanc, Carrera, Ray Ban ja niin edelleen ja niin edelleen. Kaikki taatusti feikkiä.
Basaareista voi ostaa toki myös paikallisia kankaita, perinteisiä arabityyliin koristeltuja kaapuja, suippokärkisiä kenkiä ja paikallisia leivoksia sekä monenlaisia markkolaisia ruokaherkkuja. Paikallisherkuista ceutalaisten joukkuetovereitteni erityissuosiossa on marokkolainen Fanta, joka huomattavasti oranssimpaa ja makemapaa, kuin juoman eurooppalainen versio.
Käymme hakemassa tutuilta kauppialta Cocan tilauslistalla olevat vaatteet. Listalta löytyy aika monta Cristianon Real Madrid -palipaidan uutta mallia. Sen jälkeen syömme paikallisen halal-lihasta tehdyn kebabin, jota kutsutaan Shawarmakis. Coca käy myös parturissa trimmaamassa kampaustaan ja partaansa. Hinta operaatiolle on 20 dirhamia eli vajaat kaksi euroa.
Kello kolmen aikaan ylitämme rajan jälleen ja palaamme Espanjan ja Euroopan Union alueella. Saavumme kotiin parahiksi siesta-aikaan. Omaan reppuuni matkalta tarttuu muutamat uudet kalsarit, kello, taateleita, manteleita ja pähkinöitä. Kameraa en ole vielä näille reissuille viitsinyt kantaa mukanani, mutta lupaan että jossain vaiheessa on myös kuvaraporttia tarjolla Marokon basaareista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti